marraskuu 12, 2021 • Olli Sovijärvi

Adaptogeenit stressinhallinnassa

Adaptogeenit tai adaptogeeniset yhdisteet (johdettu venäjän kielen sanasta adaptatsija) viittaavat termiin, jonka neuvostoliittolainen lääkäri ja tutkija Nikolai Lazarev määritteli ensimmäisen kerran vuonna 1947. Näitä termejä käytetään rohdoskasveista, lääkeaineista tai muista yhdisteistä, jotka lisäävät kykyä sopeutua fyysisiin, biologisiin ja kemiallisiin stressitekijöihin edistäen samalla kehon normaalia tasapainoista toimintaa. Tässä artikkelissa käsitellään tärkeimmät ja tutkituimmat adaptogeeniset yrtit ja lääkinnälliset sienet, joita on Suomestakin helposti saatavissa. Lue lisää adaptogeeneista Biohakkerin stressikirjasta [yli 20 sivua asiaa].

Vuonna 1969 venäläislääkärit Israel Brekhman ja Igor Dardymov tarkensivat adaptogeenin määritelmää seuraavasti:

Adaptogeenin täytyy olla vaaraton ja aiheuttaa mahdollisimman vähän häiriöitä elimistön fysiologisissa toiminnoissa. Sillä on oltava yleisluontoinen sekä yleensä normalisoiva vaikutus riippumatta patologisesta tilasta.

Myöhemmin 2000-luvulla määritystä päivitettiin vieläkin kattavammaksi:

Adaptogeeni on substanssi, joka lisää elimistön kykyä sopeutua sisäiseen ja ulkoiseen stressiin vahvistamalla immuunijärjestelmän, hermoston ja umpieritysrauhasten toimintaa.

Adaptogeenit parantavat stressiin, sairauksiin ja kuormittaviin ympäristötekijöihin liittyvää vastustuskykyä sekä normalisoivat ja tehostavat aineenvaihdunnan toimintaa. Ne ovatkin eräänlaisia biologisen vasteen säätelijöitä, jotka tukevat elimistön tasapainoa eli homeostaasia. Adaptogeenien vaikutuksia on tutkittu Neuvostoliitossa ja Venäjällä jo 1950-luvulta lähtien. Lännessä tutkimusta alettiin tehdä laajemmin vasta 2000-luvulla. Julkaistujen tutkimusten määrä on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kasvanut räjähdysmäisesti.

Adaptogeenien fysiologiset vaikutustavat

Termi adaptogeeni on yleisesti ottaen epävirallinen ja ristiriitainen, eikä se istu monivaikutteisen määritelmänsä puolesta lääketieteellistä konsensusta nauttivaan ja lääkeaineiden vaikutusmekanismeja kuvaavaan reseptoriteoriaan. Adaptogeenit ovat vaikutustavaltaan allostaattisia – ne edistävät elimistön luontaisen stressinhallintaan liittyvän tasapainotilan eli allostaasin saavuttamista. Allostaasi tarkoittaa stressin homeostaasia eli stressin säätelyä kehon adaptiivisten stressinhallintajärjestelmien avulla.

Fysiologisella tasolla adaptogeenit tukevat elimistön homeostaasia ja tasapainottavat HPA-akselin kautta hermoston ja umpirauhasten toimintaa (ks. tarkemmin kappale ”HPA-akseli stressinsäätelyn ytimessä”). Vaikutuskohteita ovat stressiin liittyvät välittäjäaineet kuten kortisoli, neuropeptidi Y ja typpioksidi (NO) sekä solutasolla G-proteiini-kytkentäiset reseptorit (kuten cAMP, joka välittää muun muassa adrenaliinin vaikutuksia soluissa), stressin aktivoima proteiinikinaasi JNK (MAPK-9), lämpöshokkitekijä 1 (HSF-1), stressiproteiinit (mm. Hsp72) ja FoxO/DAF-16-transkriptiotekijä.

RUUSUJUURI (RHODIOLA ROSEA)

Ruusujuuri on yksi maailman vanhimmista rohdoskasveista. Se kuuluu maksaruohokasvien heimoon ja kasvaa erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla. Ruusujuurella on pitkä käyttöhistoria haastavissa olosuhteissa kuten Tiibetin vuoristossa, Siperian autiomaassa ja kylmässä Skandinaviassa. Viikinkien on kerrottu käyttäneen ruusujuurta parantamaan fyysistä voimaa ja kestävyyttä.

Perinteisesti ruusujuurta on käytetty muun muassa sairauksien ennalta ehkäisyssä kylmän ja kostean talven aikana (Siperia) sekä Tiibetissä muun muassa parantamaan verenkiertoa ja lisäämään energisyyttä. Kuuluisa kreikkalainen lääkäri Dioscorides (n. 40–90) mainitsi noin 2000 vuotta sitten ruusujuuren (Rodia riza) kirjassaan De Materia Medica. Ruusujuuri löytyi myös Ruotsin farmakopeasta jo vuonna 1755. Ruusujuuresta käytetään myös nimeä pohjanruusujuuri tai arktinen juuri (engl. arctic root).

Ruusujuuren stressireaktioita lievittävät ominaisuudet perustuvat muun muassa rosaviiniin ja salidrosidiin. Ruusujuuresta on kuitenkin kyetty eristämään lähes 140 vaikuttavaa ainesosaa. Tehtyjen kudos- ja soluviljelmätutkimusten perusteella niillä arvioidaan olevan moninaisia vaikutuksia. Näihin kuuluvat muun muassa neuroprotektiivisuus ja kardioprotektiivisuus, väsymyksen ja uupumuksen vähentyminen, ahdistuksen ja masennuksen lieventyminen, kognitiivista toimintaa tukevat ominaisuudet sekä keskushermostoa stimuloivat vaikutukset.

Ruusujuuren salidrosidi voi suojata hermosoluja vaurioilta ja erityisesti niin sanotulta eksitotoksisuudelta – tilalta, jossa hermosolut aktivoituvat liikaa esimerkiksi liiallisen glutamaatin vaikutuksen myötä. Sukkulamadoilla ja kärpäsillä tehtyjen tutkimusten perusteella ruusujuuri pidentää ainakin näiden organismien elinikää.

Ruusujuuren bioaktiivisimmat ainesosat ovat p-tyrosoli ja sen glykosidi salidrosidi. Lisäksi rosaviineillä oletetaan olevan fysiologisia vaikutuksia. Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa SHR-5-uutteella (standardisoitu 4:1 alkoholiuutos ruusujuuresta) on havaittu suotuisia vaikutuksia esimerkiksi stressinhallintaan opiskelun yhteydessä, stressinhallintaan ja väsymykseen tietotyössä sekä kognitiiviseen suorituskykyyn yövuoron aikana.

Ruusujuurella on lukuisia fysiologisia vaikutusmekanismeja elimistössä. Näitä on esitelty tarkemmin ohessa olevassa kaaviossa. Tärkeimmät vaikutusmekanismit liittyvät aivojen välittäjäainetasapainon säätelyyn, lihassolujen energiantuotantoon, stressihormonien eritykseen ja oksidatiivisen stressin ehkäisyyn. Ihmisillä tehtyjen tutkimusten perusteella ruusujuuri on käytön kannalta turvallinen, eikä sen käytöstä ole raportoitu kliinisesti merkittäviä sivuvaikutuksia.

ASHWAGANDHA ELI ROHTOKOISIO (WITHANIA SOMNIFERA)

Ashwagandhaa on käytetty useita tuhansia vuosia ayurvedisessä lääketieteessä erityisesti Tiibetissä. Nimi ashwagandha tarkoittaa ”hevosen hajua”, mikä viittaa tuoreen juuren hevosta muistuttavaan hajuun. Tarina kertoo, että ashwagandhaa käyttämällä voi saavuttaa hevosen voimat ja viriliteetin.

Aswagandha on luokiteltu ayurvedassa yleisesti vahvistaviin ja nuorentaviin niin sanottuihin Rasayana-rohdoksiin. Ashwagandhasta käytetään myös nimitystä ”Intian ginseng”, mikä selittyy juuren runsaalla viljelyllä Intiassa. Ashwagandhaa käytetään kuivattuna rohdoksena (juuret ja lehdet), nestemäisenä uutteena sekä standardoituna uutteena.

Tärkeimmät biokemiallisesti vaikuttavat ainesosat ashwagandhassa ovat niin sanotut steroidilaktonit kuten withaferiini A, withanoni, withanosidi IV ja withanolidi A. Ashwagandhasta on perinteiseti ollut saatavilla kahta standardoitua uutevalmistetta: laaja-alaisesti vaikuttava KSM-66 ja enemmän rauhoittavia ominaisuuksia omaava Sensoril.

Viimeisen parin vuoden aikana on saatu markkinoille tietyn spektrin vaikuttavia ainesosia omaava Shoden-ashwagandhauute, joka on tehokkuuden maksimoimiseksi mikrokapseloitu. Shoden-uutos on puhdistettua ashwagandha-uutetta, joka on valmistettu huolellisesti valitusta ashwagandhasta. Patentoitua prosessia käyttäen Withanolidi-glykosidien (ashwagandhan bioaktiivisin aineosa) täysspektri rikastetaan ja optimoidaan 35 % tasolle.

Ashwagandhasta on julkaistu lukuisia kliinisesti merkittäviä, ihmiskokeisiin perustuvia tutkimuksia. Suotuisia terveysvaikutuksia on havaittu muun muassa ahdistuksen ennaltaehkäisyssä, stressitasojen laskemisessa ja stressiin liittyvän masennuksen hoidossa. Lisäksi ashwagandhan on havaittu laskevan liian korkeita kortisolitasoja merkittävästi.

Shoden ashwagandhasta on julkaistu parissa vuodessa useita tutkimuksia, jossa sillä on osoitettu olevan merkittäviä positiivisia vaikutuksia mm. stressin lievitykseen, testosteronin tuotantoon ja unen laatuun.

Hiirikokeiden perusteella ashwagandha voi ehkäistä stressin aiheuttamaa immuunijärjestelmän heikkenemistä. Ashwagandha voi parantaa merkittävästi fyysistä suorituskykyä (voimaa, hapenottokykyä ja palautumista) sekä lisätä hieman testosteronitasoja miehillä.

Ashwagandha saattaa myös lisätä seksuaalista halukkuutta naisilla ja
hedelmällisyyttä miehillä. Hiirillä tehtyjen kokeiden perusteella ashwagandha voi auttaa myös unettomuudessa, ja se voi nopeuttaa nukahtamista. Nukahtamista ja unta tukeva mekanismi selittyy GABA-reseptoreita stimuloivalla rauhoittavalla vaikutuksella. Hiirillä tehdyn tutkimuksen perusteella ashwagandha voi auttaa pakko-oireisessa häiriössä (OCD) yhtä tehokkaasti kuin SSRI-lääke fluoksetiini.

Ashwagandhan käyttö on luokiteltu yleisesti ottaen turvalliseksi, eikä haittavaikutuksia ole raportoitu. Suoliston ärsytys saattaa ilmentyä suuremmilla kerta-annoksilla. Ashwagandhan käyttöä ei suositella MAO-estäjien käytön yhteydessä.

REISHI ELI LAKKAKÄÄPÄ (GANODERMA LUCIDUM)

Reishiä eli Suomessakin villinä kasvavaa lakkakääpää on käytetty vuosituhansien ajan erityisesti kiinalaisessa lääketieteessä muun muassa yskän ja astman lievittäjänä, mielen rauhoittajana sekä huimauksen, unettomuuden ja hengen- ahdistuksen helpottajana. Reishi tunnetaan noin 2 500 vuoden takaa, jolloin sitä käytettiin lähinnä kuninkaallisissa ja varakkaissa piireissä. Legendan mukaan Kiinan ensimmäinen keisari lähetti tutkimusmatkailijoita etsimään elämän eliksiiriä itäisiltä saarilta (nykyisen Japanin alue). Vuosia myöhemmin palanneet tutkimusmatkailijat toivat mukanaan reishiä.

Reishin on sanottu ylläpitävän elämää, lisäävän elinikää, edistävän terveyttä ja tasapainottavan elimistön toimintoja ilman sivuvaikutuksia. Reishin ajatellaan lisäävän niin sanottua sheniä, joka on kiinalaisessa lääketieteessä henkisyyden kanava – sydämen ja mielen yhteys.

Reishiä kasvaa luonnossa kuutta eri tyyppiä, joilla ajatellaan olevan erilaisia vaikutuksia. Punainen reishi eli Ganoderma lucidum on näistä tutkituin ja lääkinnällisiltä vaikutuksiltaan vahvin. Reishi tunnetaan myös nimillä Lingzhi, ”10 000 vuoden sieni”, ”kuolemattomuuden sieni” ja ”elämän eliksiiri.” Ulkonäöltään äärimmäisen kaunis punainen reishi on villinä luonnossa suhteellisen harvinainen ilmestys. Tämän vuoksi lakkakääpää viljellään nykyään käyttämällä kasvu- alustana luomulaatuista tummaa riisiä tai puupölkkyä.

Suomessa lakkakääpiä kasvaa rehevissä rantalehdoissa ja tervaleppäkorvissa. Isäntäpuina toimivat tervaleppien lahokannot tai maatuvat rungot ja toisinaan lahot koivut tai kuuset. Lakkakääpää esiintyy eri puolilla maailmaa: niin Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa kuin tropiikissa ja Keski-Euroopassakin.

Reishiä pidetään yleisesti adaptogeenisten rohdoksien kuninkaana. Reishin vaikuttavina ainesosina tunnetaan ainakin sterolit (ergosteroli, kumariini, mannitoli), polysakkaridit (ganoderanit B ja C, beeta 1,3-D-glukopyraanit, beetaglukaanit), yli 100 tunnettua triterpenoidia (ganodermahapot), germanium sekä useita vitamiineja ja aminohappoja. Triterpenoidit saadaan talteen erityisesti alkoholiuutteella. Polysakkaridit vastaavasti uuttuvat hyvin veteen. Nykyään reishistä onkin saatavilla niin sanottuja tuplauutteita (vesi ja alkoholi), jotka sisältävät suurimman osan reishin bioaktiivisista aineista.

Reishin ainesosat vaikuttavat soluihin, jotka säätelevät immuunijärjestelmää. Reishi voi joko stimuloida immuunijärjestelmää tai hiljentää sen toimintaa – se siis tasapainottaa ja opettaa soluja mukautumaan ympäristön luomiin vasteisiin. Näiden ominaisuuksien vuoksi reishi toimiikin niin sanottuna immunomodulaattorina.

Rotilla tehtyjen tutkimusten perusteella reishi auttaa laskemaan liiallista stressitilaa rentouttamalla ja helpottamalla nukahtamista sekä lisäämällä unen määrää. Reishillä on lisäksi todettu maksaa suojaavia vaikutuksia erilaisia toksiineja vastaan. Reishin on myös todettu merkittävästi lievittävän uupumusta niin sanotussa väsymysoireyhtymässä (engl. neurasthenia).

Reishiä ei yleisesti suositella autoimmuunisairauksista kärsiville ihmisille sen immuunijärjestelmää mahdollisesti stimuloivien vaikutusten vuoksi. Reishi saattaa myös estää esimerkiksi syöpien hoidossa käytettävien immuunijärjestelmään vaikuttavien lääkkeiden toimintaa. Mikäli harkitset reishin käyttöä näissä sairaustiloissa, on suositeltavaa keskustella asiasta ensin hoitavan lääkärin kanssa.

CORDYCEPS ELI KIINANLOISIKKA (OPHIOCORDYCEPS SINENSIS)

Cordyceps on parasiitteina elävien sienten suku, johon kuuluu noin 400 eri lajiketta. Näistä tunnetuin on Cordyceps sinensis, jonka nimi tarkentui muutama vuosi sitten DNA-määrityksen seurauksena muotoon Ophiocordyceps sinensis. Tiibetiläisessä ja kiinalaisessa lääketieteessä cordyceps on kaikista arvostetuimpien yrttien joukossa, ja sitä on käytetty etenkin munuaisten ja keuhkojen toiminnan tukemiseen sekä yleisen elinvoiman palauttamiseen.

Villinä kasvava cordyceps on yksi maailman kalleimmista rohdoksista, ja sen kilohinta voi olla jopa yli 30 000 euroa. Sieni on harvinaistunut vuosi vuodelta liiallisen keräämisen seurauksena. Käytännössä kaikki maailmanlaajuisesti myyty cordyceps on viljeltyä. Suomessa esiintyy ainakin 10 eri loisikkalajiketta – muun muassa mustaloisikka (Cordyceps ophioglossoides) loisii maan alla kasvavissa mukulamaisissa sienissä, maahikkaissa. Punaloisikka (Cordyceps militaris) taas loisii perhostoukissa ja -koteloissa. Myös näitä cordyceps -lajikkeita on tutkittu suhteellisen paljon niiden lääkinnällisten ominaisuuksien valossa.

Cordycepsin pääasialliset vaikuttavat ainesosat ovat kordysepiini (adenosiinin johdannainen), ergosteroli, kordymiini (antifungaalinen peptidi) ja erilaiset bioaktiiviset polysakkaridit. Cordycepsistä on julkaistu verraten vähän ihmisillä tehtyjä tutkimuksia. Yhden placebo-kontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen mukaan Cordyceps sinensis (Cs-4-lajike) lisää merkittävästi hapenottokykyä ja maitohapon sietoa 50–75-vuotiailla henkilöillä. Nuorilla kestävyysurheilijoilla cordycepsin käytöstä ei ole todettu olevan hyötyä kestävyyden parantamisessa.

Rotilla tehtyjen kokeiden perusteella cordyceps lisää luurankolihasten aineenvaihduntaa, verisuonten uudismuodostusta (angiogeneesi), parantaa glukoosin ja laktaatin soluunottoa sekä toimii antioksidanttina. Lisäksi rottakokeissa havaittiin, että cordycepsin käyttö hidastaa rasituksen aikaista uupumista ja lisää stressinsietokykyä sekä stimuloi testosteronin synteesiä kiveksissä. Cordycepsin on myös havaittu hidastavan ikääntymistä hiirillä.

Cordyceps sinensistä pidetään yleisesti ottaen turvallisena käyttää, eikä haittavaikutuksia ole raportoitu. Huomaa kuitenkin, että ihmisillä tehtyjä tutkimuksia on cordycepsistä vain vähän.

Ostoskori

Ostoskorisi on tyhjä

Adaptogeenit stressinhallinnassa

Adaptogeenien fysiologiset vaikutustavat

RUUSUJUURI (RHODIOLA ROSEA)

ASHWAGANDHA ELI ROHTOKOISIO (WITHANIA SOMNIFERA)

REISHI ELI LAKKAKÄÄPÄ (GANODERMA LUCIDUM)

CORDYCEPS ELI KIINANLOISIKKA (OPHIOCORDYCEPS SINENSIS)

///
Oletko kokeillut adaptogeenisiä yrttejä stressinhallinnassa tai muuhun tarkoitukseen? Kerro meille kommenteissa!

Lue lisää muista adaptogeeneistä (ginseng, maca, venäjänjuuri, tulsi ym.) Biohakkerin stressikirjasta!

0 kommenttia

Kirjoita kommentti

Ostoskorisi on tyhjä

Adaptogeenien fysiologiset vaikutustavat

RUUSUJUURI (RHODIOLA ROSEA)

ASHWAGANDHA ELI ROHTOKOISIO (WITHANIA SOMNIFERA)

REISHI ELI LAKKAKÄÄPÄ (GANODERMA LUCIDUM)

CORDYCEPS ELI KIINANLOISIKKA (OPHIOCORDYCEPS SINENSIS)

///Oletko kokeillut adaptogeenisiä yrttejä stressinhallinnassa tai muuhun tarkoitukseen? Kerro meille kommenteissa!

Lue lisää muista adaptogeeneistä (ginseng, maca, venäjänjuuri, tulsi ym.) Biohakkerin stressikirjasta!

///
Oletko kokeillut adaptogeenisiä yrttejä stressinhallinnassa tai muuhun tarkoitukseen? Kerro meille kommenteissa!