marraskuu 02, 2021 • Olli Sovijärvi

Nauramisen, itkemisen ja halaamisen terveysvaikutukset

Muistatko koska olet viimeksi nauranut oikein kunnolla? Miltä sinusta tuntui nauramisen jälkeen? :) Entä koska olet itkenyt ja päästellyt menemään irti kaikesta tuskasta? Halaatko päivittäin vai kenties inhoatko halaamista? Lue lisää tästä artikkelista itkemisen, nauramisen ja halaamisen terveysvaikutuksista!

NAURAMINEN

Sanotaan, että nauru pidentää ikää. Nauramisessa yhdistyvät rytmiset pallean supistukset sekä muut kuultavissa olevat hengityselimistön liikkeet ja erilaiset naurun ”hörähdykset”. Nauramalla ilmaistaan positiivisia tunnetiloja ja reagoidaan yllättävään tilanteeseen. Nauru voi voimakkaissa tunnetiloissa sekoittua myös itkuun.

Hilpeän ja pitkän nauramisen on todettu laskevan muun muassa kortisolin ja adrenaliinin pitoisuuksia veressä. Nauraminen lisää myös serotoniinin määrää verenkierrossa. Naurun positiivisia vaikutuksia terveyteen on alettu ymmärtää entistä paremmin. Tutkimusten pohjalta on myös kehitetty nauruterapioita. Niiden on todettu harjoittavan ja rentouttavan lihaksia, parantavan hengitystä, vilkastavan verenkiertoa, laskevan stressihormoneita, nostavan kipukynnystä ja parantavan mentaalista suorituskykyä. Nauruterapian on todettu olevan tehokas keino myös masennuksen hoidossa, erityisesti vanhuksilla.

ITKEMINEN

Kyynelnesteen tehtävänä on puhdistaa ja huuhdella silmän pintaa. Silmäluomien räpyttäminen levittää kyynelnestettä tasaisesti ja pitää silmän kosteana. Kyynelnestettä erittyy tavallista enemmän itkettäessä tai tilanteissa, joissa kyynelrefleksi pyrkii suojaamaan näköaistia ulkoisilta ärsykkeiltä kuten esimerkiksi savulta, sipulin hapolta tai roskilta.

Itkeminen on myös ihmiselle tyypillinen tapa purkaa jännitystä, turhautumista, mielipahaa ja stressiä vahvan tunnetilan yhteydessä. Usein itkeminen tapahtuu vaikeissa tilanteissa, kuten erossa, menetyksissä ja avuttomuudessa, sekä vahvan positiivisen tai negatiivisen tunnetilan yhteydessä. Itku voi tapahtua joko yksilön sisällä (itse rauhoittava) tai yksilöiden välillä (sosiaalinen tuki). Näistä sisäistä tilaa heijasteleva itku liittyy yleensä stressin lievitykseen ja mielialan kohoamiseen. Samoin ihmisten keskuudessa itku on yleensä heijastus huomion ja läheisyyden tarpeesta tai koetusta empatian puutteesta emotionaalisesti vaikeassa tilanteessa.

Itkemisen yleisyyteen ja säännöllisyyteen vaikuttavat muun muassa ikä, sukupuoli, persoonallisuus, kulttuurin sallivuus, sosiaalinen tilanne ja biokemia kuten hormonit ja välittäjäaineet. Biokemisti William H. Frey II esitti 1980-luvulla hypoteesin, jonka mukaan itkeminen olisi kehon biokemiallinen tapa lievittää koettua stressiä. Tämän hän perusti havaintoon siitä, että tunnetilojen tuottamat kyyneleet ovat koostumukseltaan erilaisia kuin ärsyttävien aineiden tuottamat kyyneleet.

Tunnetiloissa vapautuvat kyyneleet sisältävät muun muassa kipua lievittäviä sisäeritteisiä opioideja, kortikotropiinia (ACTH) ja maitohormoniksikin kutsuttua prolaktiinia, jota naisilla erittyy luonnostaan miehiä enemmän. Tämä voi olla osasyynä sihen, että naiset itkevät tilastollisesti miehiä useammin. Prolaktiinin tuotantoa lisäävät muun muassa estrogeenit. Korkeat prolaktiinitasot johtavat sukupuolihormoneiden kuten estrogeenin ja testosteronin erityksen laskuun. Tutkimusten mukaan korkeat testosteronitasot saattavat vähentää itkemisen todennäköisyyttä. Korkea testosteronitaso ei kuitenkaan ole yhteydessä empatian puutteeseen, kuten ehkä aiemmin on luultu.

Toisaalta myös kulttuuri ja yhteiskunta vaikuttavat itkemiseen: rikkaampien maiden ihmiset saattavat itkeä enemmän, koska he elävät kulttuurissa, joka sallii sen, kun taas köyhemmissä maissa asuvat ihmiset – joilla oletettavasti voi olla enemmän itkemisen aihetta – eivät tee sitä kulttuuristen normien vuoksi, jotka paheksuvat tunteiden ilmaisua.

Lisäksi itkemiseen liittyy parasympaattisen hermoston aktivoituminen, kortisolin erityksen aleneminen, hermokasvutekijän vapautuminen ja oksitosiinin erittyminen. Kognitiivisia ilmiöitä ovat puolestaan itsetunnon kohoaminen sekä surulliseen tapahtumaan liittyvän uudenlaisen näkökulman löytyminen.

Itkemisen voidaan näin ollen katsoa olevan osa ihmisen sisäsyntyistä stressinhallintajärjestelmää.

HALAAMALLA STRESSI HALLINTAAN

”Tarvitsemme neljä halausta päivästä selviytymiseen. Tarvitsemme kahdeksan halausta päivässä olemiseen. Tarvitsemme 12 halausta päivässä kasvuun.”
– Virginia Satir (1916–1988)

Halaamisen on tutkimuksissa todettu olevan erittäin tehokas tapa nostaa rakkaushormoni oksitosiinin pitoisuutta elimistössä. Naisilla (ennen vaihdevuosia) säännöllinen kumppanin halaaminen on yhdistetty korkeampiin oksitosiinitasoihin sekä alhaisempaan verenpaineeseen. Paljon halaavat ja koskettavat pariskunnat ovat todennäköisesti muutenkin yleisesti terveempiä kuin vähemmän halaavat ja koskettavat.

Kokovartalohalauksen on todettu tasapainottavan hermostoa, laskevan elimistön kortisolitasoja, vähentävän yksinäisyyttä ja pelkoja, lisäävän itsetuntoa, vähentävän jännittyneisyyttä sekä lisäävän kiitollisuutta. Jo kymmenen sekunnin halaamisen on havaittu nostavan elimistön vastustuskykyä, vähentävän masennusta ja lievittävän uupumusta. Kahdenkymmenen sekunnin halaus yhdistettynä käsistä kiinni pitämiseen kymmenen minuutin ajan laskee stressitilan kohottamaa verenpainetta ja syketasoa selvästi.

///

Jos olet hyvin stressaantunut, voi huumori auttaa kummasti. Joskus voi olla hyvä päästää irti ja itkeä hieman. Halaaminen on aina kannattavaa, päivittäin. <3

1 kommentti

Kirjoita kommentti

Anne Tuhkanen

marraskuu 21, 2021 - 06:13PM

Ihanaa, että olette tehneet tämän pienen “oppaan” nauramisen, itkemisen ja halaamisen tärkeydestä 💓 Kaikki kolme ovat niin ihania ja antavat hyvän olon: itkeminen helpottaa suruun, nauraminen on niin rentouttavaa ja halaaminen luo uskoa elämään ❤

Ostoskori

Ostoskorisi on tyhjä