joulukuu 12, 2023 • Olli Sovijärvi

Optimoi Terveysmittarisi: Kattava Opas HoloHabits Biomerkitestaukseen ja Terveyden Seurantaan

Henkilökohtaisen terveyden ja hyvinvoinnin uudella aikakaudella, HoloHabits ravitsemustilatesti toimii edistyksellisenä ratkaisuna tarjoten uuden tason käsityksen terveydestäsi kätevän kotitestin avulla. HoloHabitsin taustalla oleva teknologia on alun perin huippu-urheilijoiden biomarkkeritestauksesta, jota on sen jälkeen kehitetty edelleen tarjoten perusteellisen ja tarkan biomarkkerianalyysin kaikkien saataville.

Johdanto

Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka HoloHabits Biomarker Test Kit tarjoaa korkean resoluution tilannekuvan siitä, mitä kehossasi tapahtuu, analysoimalla laajan valikoiman ravitsemuksellisia, funktionaalisia ja hormonaalisia biomarkkereita. Jotta ymmärrät paremmin, miksi tämä testi kannattaa tehdä, on erittäin tärkeää ymmärtää, mitä nämä markkerit ovat ja miksi niiden testaaminen on välttämätöntä yleisen terveytesi ja hyvinvointisi arvioimiseksi.

Näiden ravitsemuksellisten ja hormonaalisten biomarkkereiden analysointi maksoi vielä muutama vuosi sitten tuhansia euroja. Nyt voit saada samat tulokset ja enemmän murto-osalla kustannuksista.

HoloHabits ravitsemustilatestin sisältämät biomarkkerit

Aminohapot: Arginiini, sitrulliini, tauriini, tyrosiini, asparagiini, karnitiini, valiini, tryptofaani, glutamiini, proliini, treoniini, BCAA eli haaraketjuiset aminohapot
Rasvahapot: C18:1 (öljyhappo), C18:2 (linolihappo), EPA, DHA, Omega-3-indeksi
Hormonit: Testosteroni, kortisoli, testosteroni/kortisolisuhde
Mineraalit: Sinkki, seleeni, magnesium, ferritiini, kupari, solunsisäinen sinkki, solunsisäinen seleeni, solunsisäinen magnesium
Vitamiinit: D, E, B12 (aktiivinen), A (retinoli)
Ikääntyminen ja energinatuotanto: NAD+ (tärkeä mitokondrioiden biomarkkeri, joka liittyy energia-aineenvaihduntaan, DNA:n korjaukseen ja ikääntymiseen)

Aminohapot

Aminohapot ovat luonnossa esiintyviä orgaanisia eli hiiltä sisältäviä yhdisteitä, joissa on kemiallisesti toiminnallisina osina sekä amiiniryhmä (-NH2) että karboksyyliryhmä (-COOH). Aminohappoja tunnetaan noin 500 erilaista,joista luonnossa vapaana esiintyy 240. Niitä kutsutaan syystäkin elämän rakennuspalikoiksi. Ihmiselle tärkeitä aminohappoja tunnetaan yhteensä 20, joista välttämättömiä on 9 (täytyy saada ravinnosta) ja loput 11 pystytään syntetisoimaan elimistössä.

Aminohapoista muodostuvia proteiineja tarvitaan elimistössä moniin eri tehtäviin. Niitä ovat muun muassa seuraavat:(1)

Kudosten kasvu ja uusiutuminen
Kudosvaurioiden korjaus
Detoksifikaatio
Ravinnon pilkkominen (ruoansulatusentsyymit)
Entsyymit ja kofaktorit (katalysoivat kemiallisia reaktioita elimistössä)
Rakenteellisina osina toimiminen (kudoksissa ja solukalvoilla)
Kemiallisten prosessien kiihdyttäminen ja säätely (koentsyymit ym.)
Biologisina siirtäjäproteiineina toimiminen (esim. hemoglobiini)
Immuunijärjestelmän toiminta (vasta-aineet ja immunoglobuliinit)
Välittäjäaineet ja signaalien viejät
Hormonina toimiminen
Varastointi (esim. ferritiini)
Energiantuotanto
Solujen liike

HoloHabits ravitsemustilatestissä mitatut aminohapot

Arginiini

Arginiini on aminohappo, jolla on tärkeä rooli proteiinin rakentamisessa, haavojen paranemisessa, immuunitoiminnassa ja typpioksidin tuotannossa, mikä on tärkeää verenkierrolle ja sydämen terveydelle. Arginiinia on runsaasti muun muassa lihassa, maitotuotteissa, pähkinöissä ja palkokasveissa.

Asparagiini

Asparagiini on ei-välttämätön aminohappo (sitä voidaan tehdä muista aminohapoista), jota tarvitaan aivojen toiminnalle ja hermoston terveydelle, osallistuu proteiinien synteesiin. Asparagiinia löytyy elintarvikkeista, kuten maitotuotteista, naudanlihasta, siipikarjasta, kananmunista ja kalasta.

BCAA

Haaraketjuiset aminohapot (BCAA), jotka sisältävät leusiinia, isoleusiinia ja valiinia, ovat välttämättömiä ravintoaineita, jotka auttavat rakentamaan lihaksia, vähentämään lihasten väsymystä ja lievittämään lihaskipua. Niitä löytyy proteiinipitoisista ruoista, kuten lihasta, maitotuotteista ja palkokasveista.

Karnitiini

Karnitiini on elimistössä syntetisoitu ravintoaine, jota esiintyy myös elintarvikkeissa, kuten lihassa ja maitotuotteissa. Se on välttämätön rasvahappojen kuljettamiselle mitokondrioihin energiantuotantoa varten, elintärkeä sydämen ja lihasten toiminnalle sekä hyödyllinen tietyissä metabolisissa olosuhteissa.

Sitrulliini

Sitrulliini on ei-välttämätön aminohappo, jota tarvitaan lisäämään typpioksidin tuotantoa, parantamaan verenkiertoa, edistämään liikunnallista suorituskykyä ja mahdollisesti parantamaan sydän- ja verisuoniterveyttä. Sitä löytyy elintarvikkeista, kuten vesimeloneista.

Glutamiini

Glutamiini on elimistön runsain aminohappo, joka on elintärkeä immuunijärjestelmän toiminnalle, suoliston terveydelle ja lihasten palautumiselle. Se on solujen polttoaineen lähde erityisesti stressin tai sairauden aikana – sitä löytyy lihasta, kananmunista, maitotuotteista ja tietyistä vihanneksista.

Proliini

Proliini on ei-välttämätön aminohappo, joka on tärkeä proteiinisynteesille, haavan paranemiselle ja kollageenin tuotannolle, ja sillä on merkittävä rooli terveen ihon, sidekudoksen ja nivelten terveyden ylläpitämisessä. Sitä löytyy elintarvikkeista, kuten lihasta, maitotuotteista ja munanvalkuaisista.

Tauriini

Tauriinilla, rikkiä sisältävällä aminohapolla, jota löytyy lihasta, kalasta ja maitotuotteista, on elintärkeä rooli sappisuolan muodostuksessa, silmien terveydessä, sydämen toiminnassa ja aivojen kehityksessä – sillä on myös osoitettu olevan antioksidanttisia ominaisuuksia ja lisähyötyä urheilulliselle suorituskyvylle.

Treoniini

Treoniini on välttämätön aminohappo, joka on tärkeä proteiinisynteesille, Se on liisäksi ratkaisevassa roolissa kollageenin ja elastiinin muodostumisessa, immuunitoiminnassa ja suoliston hyvinvoinnissa. Treoniinia löytyy lihasta, maitotuotteista sekä tietyistä viljoista ja palkokasveista.

Tryptofaani

Tryptofaani on välttämätön aminohappo, joka on ratkaisevan tärkeä proteiinisynteesille. Se toimii serotoniinin (välittäjäaine) ja melatoniinin (unta säätelevä hormoni) esiasteena, joilla on rooli mielialan säätelyssä ja unessa. Tryptofaania on esimerkiksi kalkkunassa, kananmunissa, juustoissa ja pähkinöistä.

Tyrosiini

Tyrosiini on ei-välttämätön aminohappo, joka on elintärkeä välittäjäaineiden, kuten dopamiinin, noradrenaliinin ja adrenaliinin, tuottamiseksi. Näillä on merkittävä vaikutus mielialaan, kognitioon ja stressivasteeseen. Tyrosiinia löytyy runsaasti proteiinia sisältävistä elintarvikkeista, kuten kanasta, kalkkunasta, kalasta, maitotuotteista ja pähkinöistä.

Valiini

Valiini on yksi kolmesta haaraketjuisesta aminohaposta (BCAA), joka on välttämätön lihasten kasvulle, kudosten korjaamiselle ja energiantuotannolle, ja sillä on tärkeä rooli proteiinien aineenvaihdunnassa. Valiinia löytyy lihasta, maitotuotteista, kalasta, pavuista ja pähkinöistä.

Rasvahapot

Rasvahapot ovat kemialisia yhdisteitä, jotka koostuvat hiilestä ja vedystä sekä happo-osan karboksyyliryhmästä, joka sisältää lisäksi happea. Rasvahapot ovat niin sanottuja monokarboksyylihappoja, joissa on aina parillinen määrä hiiliatomeita. Luonnossa ne muodostavat eri pituisia hiiliketjuja, joiden pituus määrittää rasvahappojen luokan (lyhytketjuiset ravahapot, keskipitkät rasvahapot, pitkäketjuiset rasvahapot ja erittäin pitkäketjuiset rasvahapot).

Välttämättömiä rasvahappoja on saatava ravinnosta. Näitä ovat lyhytketjuinen omega-3-rasvahappo alfa-linoleenihappo (ALA) ja lyhyt- ketjuinen omega-6-rasvahappo linolihappo (LA). Muita rasvahappoja elimistö pystyy valmistamaan välttämättömistä rasvahapoista itse, joskaan konversio ei ole optimaalisen ravitsemuksen kannalta useinkaan riittävä.(2)

Rasvahapot vaikuttavat elimistössä solujen signalointiin eli viestintään ja muuttavat geeniekspressiota muun muassa rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihdunnassa. Lisäksi rasvahapot voivat toimia niin sanottuina ligandeina peroksisomien proliferaatioaktivoiduille reseptoreille (PPAR), jotka ovat tärkeitä muun muassa tulehduksen (esim. eikosanoidit), rasvan muodostumisen (adipogeneesi), insuliinin toiminnan ja neurologisten toimintojen säätelyssä.(3)

HoloHabits ravitsemustilatestissä mitatut rasvahapot

DHA (dokosaheksaeenihappo)

Dokosaheksaeenihappo (DHA) on pitkäketjuinen omega-3-rasvahappo, joka on ratkaisevan tärkeä aivojen ja silmien kehitykselle – se tukee myös sydän- ja verisuonijärjestelmää sekä aivojen terveyttä. DHA:ta löytyy pääasiassa kaloista, äyriäisistä ja joistakin leväpohjaisista lisäravinteista.

EPA (eikosapentaeenihappo)

Eikosapentaeenihappo (EPA) on pitkäketjuinen omega-3-rasvahappo, joka on välttämätön tulehduksen alentamiseen, sydämen terveyden tukemiseen ja mahdollisesti mielenterveyden parantamiseen. Sitä on pääasiassa rasvaisista kaloista, äyriäisistä ja leväpohjaisista lisäravinteista.

Linolihappo

Linolihappo on välttämätön omega-6-rasvahappo. Se on elintärkeää ihon ja solukalvojen terveyden ylläpitämisessä, kasvun ja kehityksen tukemisessa. Linolihappoa on kasviöljyissä, pähkinöissä, siemenissä ja jonkin verran lihassa. Liian suuri linolihapon saanti lisää elimistössä tulehdusta, joka on yhdistetty moniin kroonisiin sairauksiin.

Öljyhappo

Öljyhappo on kertatyydyttymätön omega-9-rasvahappo, jota löytyy neitsytoliiviöljystä, avokadoista ja pähkinöistä. Se on hyödyllinen sydämen terveydelle parantamalla kolesterolitasoa ja vähentämällä tulehdusta – se voi myös vaikuttaa syövän ehkäisyyn ja insuliiniherkkyyteen.

Omega-3-indeksi

Omega-3-indeksi, EPA- ja DHA-omega-3-rasvahappojen prosenttiosuuden osuus punasolujen solukalvoissa, on avainindikaattori sydämen terveydelle. Omega-3-indeksi kuvastaa näiden välttämättömien rasvahappojen saantia ravinnosta – se liittyy sydänsairauksien riskin ja muiden kroonisten sairauksien vähenemiseen.

Hormonit

Hormonit ovat biologisesti aktiivisia molekyylejä, joita syntetisoivat ja erittävät endokriinisen järjestelmän erikoistuneet rauhaset. Hormonit ovat kriittisiä fysiologisten toimintojen säätelijöitä, jotka ovat vuorovaikutuksessa kohdesolujen spesifisten reseptorien kanssa systeemisten vasteiden aikaansaamiseksi. Ne toimivat hienosäädetyssä palautemekanismissa ylläpitäen homeostaasia eri kehon järjestelmissä.

Kolesterolista johdettuja steroidihormoneja ovat sukupuolihormonit, kuten estrogeeni ja testosteroni, sekä lisämunuaiskuoren hormonit, kuten kortisoli. Hormonaaliset epätasapainotilat voivat johtaa merkittäviin fysiologisiin häiriöihin, jotka ilmenevät erilaisina terveysongelmina.(4)

HoloHabits ravitsemustilatestissä mitatut hormonit

Kortisoli

Kortisolilla, lisämunuaisten tuottamalla välttämättömällä steroidihormonilla, on kriittinen rooli stressivasteessa, aineenvaihdunnassa ja immuunitoiminnassa. Kortisolilla on luonnollinen vuorokausivaihtelu, jossa tasot ovat yleensä huipussaan aamulla ja laskevat pitkin päivää. Ihannetapauksessa aamukortisoliarvo ei saisi olla liian korkea tai liian matala. Optimaalinen taso on noin viitealueen puolivälissä. Aamun kortisoliarvoissa voi esiintyä merkittävää vaihtelua stressitasojen, unen, harjoittelun ja palautumisen vuoksi. Suurin osa veren kortisolista on sitoutunut kantajaproteiineihin – vain pieni osa on vapaata ja biologisesti aktiivista.(5)

Riittämättömät kortisolitasot viittaavat siihen, että lisämunuaisten tuotanto on häiriintynyt. Matalat tasot voivat johtaa äärimmäiseen väsymykseen, painonpudotukseen, lihasheikkouteen ja kyvyttömyyteen selviytyä stressistä. Urheilijoilla alhainen kortisolitaso voi johtaa burnoutiin, joka voi tapahtua jatkuvan harjoituksen aiheuttaman stressin ja liian vähäisen lepoajan jälkeen.

Kohtalaisen kohonnut kortisolitaso liittyy liikalihavuuteen, erilaisiin stressitilanteisiin (fyysinen ja psyykkinen stressi, masennus, vammat, leikkaukset ja infektiot), runsaaseen tupakointiin ja alkoholin käyttöön, raskauteen ja ehkäisytablettien (estrogeenit) käyttöön. Cushingin oireyhtymään liittyy erittäin korkea kortisolitaso.

Kohonneiden kortisolipitoisuuksien oireita ovat väsymys, selittämätön lihasten menetys sekä lisääntynyt rasvavarasto ja heikentynyt harjoituskyky. Harjoittelumäärän ja rasituksen intensiteetin vähentäminen sekä palautumispäivien määrän lisääminen pitäisi auttaa palauttamaan tai ylläpitämään terveitä kortisolitasoja. Yliharjoittelun aiheuttama kroonisesti kohonnut kortisolitaso voi johtaa kroonisiin katabolisiin tiloihin ja uupumukseen.

Testosteroni

Kokonaistestosteroni on ratkaisevan tärkeä miesten seksuaalisten ominaisuuksien kehittymiselle, lihasmassan, luutiheyden ja yleisen hyvinvoinnin ylläpitämiselle. Testosteronitasot ovat olennaisia lisääntymisterveyden, hormonaalisten häiriöiden ja ikään liittyvien muutosten indikaattoreita sekä miehillä että naisilla.(6)

Alhaiset testosteronitasot voivat johtua hypotalamuksen tai aivolisäkkeen sairaudesta, diabeteksesta, alkoholismista, fyysisestä kivesvauriosta, toimintahäiriöstä, hyperprolaktinemiasta tai geneettisestä poikkeavuudesta. Matala testosteronitaso voi aiheuttaa hedelmättömyyttä, alhaista libidoa, erektiohäiriöitä, hidasta kasvojen karvojen kasvua, lihasmassan vähenemistä ja rintojen suurenemista miehillä (gynekomastia). Matala testosteronitaso liittyy lisääntyneeseen viskeraaliseen rasvaan, insuliiniresistenssiin ja suurempaan sydän- ja verisuonisairauksien riskiin.(7)

Testosteroni/kortisoli-suhde

Testosteroni/kortisoli-suhde (T/C) heijastaa tasapainoa kehon anabolisten (lihasten rakentaminen) ja katabolisten (lihasten hajoaminen) välillä. Korkeampi suhdeluku viittaa suotuisiin olosuhteisiin lihasten kasvulle ja palautumiselle ja alhaisemmat suhteet liittyvät usein ylikuormitukseen, stressiin tai mahdollisiin terveysongelmiin.

T/C-suhdetta käytetään kehon anabolisen ja katabolisen tasapainon indikaattorina. Se voi heijastaa kehon reaktiota erilaisiin stressiin, mukaan lukien liikunta, psyykkinen stressi ja sairaus. Alhainen T/C-suhde (alentunut testosteroni ja/tai kohonnut kortisoli) saattaa viitata suureen stressiin, ylikuormitukseen tai riittämättömään palautumiseen.(8)

T/C-suhteeseen vaikuttavia tekijöitä:

Ylikunto: Ylikunto tai liiallinen fyysinen rasitus voi johtaa T/C-suhteen laskuun, mikä on usein merkki väsymyksestä ja palautumisen tarpeesta.
Uni: Unen puute tai huono unen laatu voivat muuttaa hormonitasoja, mikä saattaa laskea T/C-suhdetta.
Ravitsemus: Ravitsemustila ja ruokavalion koostumus voivat vaikuttaa testosteroni- ja kortisolitasoihin.
Psykologinen stressi: Korkea psyykkinen stressi voi nostaa kortisolitasoja, mikä voi johtaa T/C-suhteen laskuun.
Ikääntyminen: Ikääntymisprosessi vaikuttaa hormonien tuotantoon ja eritykseen, mikä usein johtaa muutoksiin T/C-suhteessa.

Mineraalit ja hivenaineet

Kivennäisaineet (mineraalit) ja hivenaineet ovat luonnossa esiintyviä erilaisia epäorgaanisia alkuaineita ja mineraaleja, jotka ovat tärkeitä aineita ihmisen elimistölle ja elämälle ylipäänsä. Näistä kivennäisaineista 12 on ihmisille välttämättömiä. Mineraalit ovat peräisin maasta – eri elävät organismit eivät pysty niitä itse tuottamaan. Ihmiset saavat mineraalinsa muun muassa kasveista, jotka vastaavasti ottavat ne maaperästä. Myös eläimissä on tiivistyneinä eri mineraaleja, jotka taas ovat peräisin näiden syömistä kasveista ja toisista eläimistä.

Kivennäisaineet ja hivenaineet osallistuvat lukuisiin tehtäviin elimistössä. Näitä ovat muun muassa rakenteelliset toiminnot lihaksissa, luustossa ja hermostossa sekä monenlaiset roolit aineenvaihdunnassa. Riittävä kivennäisaineiden ja hivenaineiden saanti turvataan syömällä eri ruoka-aineita laaja-alaisesti niin kasvi- kuin eläinkunnasta.

HoloHabits ravitsemustilatestissä mitatut mineraalit

Kupari

Kupari on välttämätön hivenaine punasolujen muodostukselle, raudan imeytymiselle, immuunitoiminnalle sekä sidekudoksen ja hermopäällysteiden (myeliini ym.) kehittämiseen. Sitä löytyy maksasta, äyriäisistä, cashewpähkinöistä, tummasta suklaasta ja hasselpähkinöistä.

Ferritiini

Ferritiini ei ole varsinainen mineraali, vaan proteiini, joka varastoi rautaa kehon soluihin. Se on keskeinen rautamarkkeri, ja sen tasot veressä osoittavat välttämättömiin toimintoihin, kuten hemoglobiinin tuotantoon, käytettävissä olevan raudan kokonaismäärän. Ferritiinitasot voivat siis heijastella raudanpuutetetta tai raudan ylikuormitusta.

Magnesium (punasoluista)

Punasoluissa mitattuna magnesium heijastelee solujen magnesiumtilannetta. Magnesium on välttämätön lihasten ja hermojen toiminnalle, luuston terveydelle, energiantuotannolle ja verensokerin säätelylle. Punasoluista mitattu magnesiumtaso kertoo pitkäaikaisesta magnesiumin saannista ravinnosta.

Magnesium (kokoveri)

Kokoverestä mitattu magnesiumpitoisuus antaa kattavan kuvan kehon lyhytaikaisesta ja muutaman kuukauden magnesiumtilasta. Magnesium on elintärkeää yli 300 biokemiallisen reaktion kannalta mukaan lukien lihasten ja hermojen toiminta, luuston terveys, energiantuotanto ja verenpaineen säätely.

Seleeni (punasolut)

Punasoluista mitatut seleenitasot heijastavat tarkasti kehon pitkäaikaista seleenitilaa. Seleeni on välttämätön antioksidanttipuolustukselle, kilpirauhashormonien aineenvaihdunnalle, immuunitoiminnalle ja se vähentää tiettyjen sairauksien, kuten sydänsairauksien ja syövän riskiä.

Seleeni (kokoveri)

Kokoverestä mitatut seleenitasot tarjoavat kattavan kuvan sekä lyhyen että pitkän aikavälin seleenitilasta,. Seleeni on välttämätön hivenaine, joka on ratkaisevan tärkeä antioksidanttitoiminnalle, kilpirauhasen toiminnalle ja immuunivasteelle. Paras yksittäinen seleenin lähde ravinnosta on parapähkinät.

Sinkki (punasolut)

Punasolujen sinkkitasot heijastavat pitkäaikaista sinkkitasoa niiden 120 päivän elinkaaren vuoksi. Sinkki on välttämätön immuunitoiminnalle, haavojen paranemiselle, DNA-synteesille ja solujen jakautumiselle.

Sinkin puute voi johtaa useisiin terveysongelmiin, kuten krooniseen väsymykseen, ruoansulatusongelmiin ja hormonaalisiin ongelmiin. Yleisimpiä sinkin puutteeseen liittyviä merkkejä ja oireita ovat usein sairastuminen, kyvyttömyys parantua haavoista, jatkuva väsymys, huono keskittymiskyky ja muisti, suolaisen tai makean ruoan himo, muutokset maku- ja hajukyvyssä, hiustenlähtö, ruoansulatushäiriöt ja hormonaaliset ongelmat.

Sinkki (kokoveri)

Kokoverestä mitatut sinkkitasot arvioivat kattavasti kehon nykyisen sinkkitilan, joka on ratkaisevan tärkeää immuunivasteen, haavan paranemisen, DNA-synteesin ja solujen jakautumisen kannalta Sinkin parhaita ravitsemuksellisia lähteitä ovat liha, äyriäiset, palkokasvit ja pähkinät.

Vitamiinit

Vitamiinit ovat orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan elimistössä normaaleihin fysiologisiin toimintoihin (vrt. kivennäisaineet ja hivenaineet, jotka ovat epäorgaanisia).

Perusterveen ihmisen vitamiinien tarve on suhteellisen pieni. Tarvetta kuitenkin lisäävät merkittävästi muun muassa stressi, hiljainen ja krooninen tulehdustila, pitkäaikaiset sairaudet, monet lääkitykset, tupakointi, raskaus ja imetys, raskas fyysinen työ sekä erilaiset ympäristön aiheuttamat kuormitukset (toksiinit, kemikaalit, lääkeaineet ym.). Myös erilaiset geenivirheet eli mutaatiot voivat estää vitamiinien imeytymistä ja tavallista biologista hyväksikäyttöä elimistössä. Nykyisin suositut äärimmäisyyksiin viedyt dieetit voivat tutkimusten mukaan johtaa mikroravinnepuutoksiin.(10)

Vitamiinit jaetaan imeytymistapansa perusteella kahteen luokkaan: rasvaliukoiset vitamiinit ja vesiliukoiset vitamiinit. Liukenemis- ja kuljetustapa vaikuttaa siihen, kuinka hyvin vitamiinit imeytyvät elimistöön ja toisaalta voidaanko näitä varastoida kudoksiin vai ei. Vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoidu kovin helposti elimistöön (pl. B12-vitamiini), kun taas vastaavasti rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat kudoksiin helposti, kun rasvahappojen saanti ja imeytyminen ravinnosta ovat riittävällä tasolla. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit. Myös karotenoidit ovat rasvaliukoisia. Vesiliukoisia vitamiineja ovat C-vitamiinit ja eri B-ryhmän vitamiinit. Vitamiinit eivät kuitenkaan ole kemiallisesti tai toiminnallisesti sukua toisilleen.

HoloHabits ravitsemustilatestissä mitatut vitamiinit

B12-vitamiini (aktiivinen)

B12-vitamiini eli kobalamiini on vesiliukoinen vitamiini, joka on ratkaisevan tärkeä punasolujen muodostukselle, neurologiselle toiminnalle ja DNA-synteesille. Sitä löytyy pääasiassa eläintuotteista ja täydennetyistä elintarvikkeista.(11)

B12-puutos on suhteellisen yleinen vegaaneille. B12-vitamiinin puutos voi ilmetä myös ihmisillä, joilla on krooninen gastriitti (pitkäaikainen mahalaukun limakalvotulehdus). Hoitamattomana pitkäaikainen B12-vitamiinin puutos voi johtaa pernisioosiin anemiaan tai erilaisiin hermostohäiriöihin (käsien puutuminen, muistiongelmat, kävelyongelmat jne.).(12)

Myös erilaiset tulehdukselliset suolistosairaudet ja loiset voivat aiheuttaa B12-vitamiinin puutetta. Yleensä puute kertyy hitaasti ajan myötä; maksa voi varastoida B12-vitamiinia useiden vuosien ajan edellisestä saannista riippuen. Joidenkin arvioiden mukaan puutosoireet voivat ilmaantua vasta 20–30 vuoden kuluttua. Tällaisia oireita voivat olla hermoston häiriöt, väsymys ja uupumus, hengenahdistus tai limakalvoihin liittyvät oireet. Alhaiset B12-vitamiinitasot kehossa liittyvät myös masennukseen ja osteoporoosin puhkeamiseen.(13)

A-vitamiini

A-vitamiini on välttämätön näön, immuunijärjestelmän ja ihon terveydelle. Sillä on kaksi päämuotoa: retinoli eläinlähteistä, kuten maksasta ja maitotuotteista, ja beetakaroteeni kasviperäisistä lähteistä, kuten porkkanoista ja lehtivihanneksista. A-vitamiini voi auttaa ylläpitämään luuston terveyttä ja immuunijärjestelmää sekä suojaamaan kehoa hapettumisvaurioilta.(14)

Alhaiset A-vitamiinipitoisuudet liittyvät infektioihin, keratiiniläikkiin silmissä, ihoärsytykseen, kasvun hidastumiseen, huonoon haavan paranemiseen ja lihaskipuihin.

E-vitamiini

E-vitamiini on tärkeä rasvaliukoinen antioksidantti, joka suojaa soluja hapettumisvaurioilta, tukee immuunijärjestelmää ja on elintärkeä ihon ja silmien terveydelle. Sitä löytyy pääasiassa pähkinöistä, siemenistä, kasviöljyistä ja vihreistä lehtivihanneksista.(15)

Vaikka E-vitamiinin puutos on harvinainen, lieviä puutostapauksia voi esiintyä runsaan tupakoinnin, ravinneköyhän ruokavalion ja liiallisen alkoholin käytön yhteydessä. Urheilijat ja muut kovaa fyysistä työtä tekevät ja harjoittelevat ihmiset tarvitsevat suurempia määriä E-vitamiinia. Lisäksi ihmiset, jotka syövät suuria määriä monityydyttymättömiä rasvahappoja tai joilla on korkeat veren lipiditasot (kolesteroli jne.), tarvitsevat suurempia määriä E-vitamiinia.

D-vitamiini

Verikokeilla mitattu D-vitamiinin kokonaismäärä sisältää D2- ja D3-muodot. D-vitamiiini on välttämätön luuston terveydelle, kalsiumin imeytymiselle ja immuunitoiminnalle. Auringolle altistuminen, ruokavalio ja lisäravinteet vaikuttavat sen tasoihin kehossa, mikä on ratkaisevan tärkeää yleisen terveyden ja sairauksien ehkäisyn kannalta.(16)

D-vitamiinin puutos on yleistä – se voi johtaa luuntiheyden laskuun, mikä voi edistää osteoporoosia ja lisätä luunmurtumariskiä. Lapsilla se voi aiheuttaa riisitautia, joka aiheuttaa luiden pehmenemistä ja taipumista.

D-vitamiinin puutos on yhdistetty mm. sydän- ja verisuonisairauksiin, erilaisiin syöpiin, multippeliskleroosiin (MS), reumaattisiin sairauksiin, metaboliseen oireyhtymään, fibromyalgiaan, masennukseen, erilaisiin neurologisiin sairauksiin, tartuntatauteihin ja jopa kuolleisuuteen.

Cambridgen yliopiston vuonna 2014 tekemä tutkimus osoitti, että ihmisten kuolleisuus oli alhaisin, kun veren D-vitamiinitasot (kalsitrioli) olivat vähintään 90 nmol/l (36 ng/ml). Korkeampi D-vitamiinipitoisuus veressä ei vaikuttanut ihmisten kuolleisuuteen millään tavalla.(17)

Harvat ruoat sisältävät luonnostaan runsaasti D-vitamiinia. D-vitamiinia on muun muassa rasvaisissa kalaloissa (taimen, lohi, silli, makrilli, sardiini) ja kalanmaksaöljyissä. Pienempiä määriä löytyy sisäelimisitä (esim. naudanmaksa), sienistä (esim. kantarelli), munankeltuaisista ja täydennetyistä elintarvikkeista (kuten täysmaidosta).

Ikääntyminen ja energiantuotanto

Solujen aineenvaihdunnan tasolla mitokondriot ovat yhteydessä energiantuotannon ja ikääntymisen välillä. Iän myötä mitokondrioiden kyky muuttaa ravintoaineita adenosiinitrifosfaatiksi (ATP) eli yleiseksi energiamolekyyliksi heikkenee. Vähentynyt mitokondrioiden bioenergetiikka johtaa lisääntyneeseen oksidatiiviseen stressiin ja mtDNA-mutaatioiden kertymiseen, jotka liittyvät alhaisempaan energiantuotantoon. Tämä energiavaje heikentää kykyä korjata, kasvaa ja sopeutua fysiologisiin laskuihin, jotka johtuvat ikääntymiseen liittyvistä vaikutuksista.(18)

NAD+ tasot laskevat myös iän myötä, mikä vähentää mitokondrioiden tehokkuutta ja lisää oksidatiivista stressiä, mikä johtaa soluvaurioihin ja alhaisempaan energiantuotantoon. Nykyään uskotaan, että tämä ikään liittyvä NAD+:n ehtyminen on keskeinen ikääntymisen määräävä tekijä.(19)

NAD+

NAD+ (nikotiiniamidiadeniinidinukleotidi) on kriittinen koentsyymi solujen energia-aineenvaihdunnassa, DNA:n korjauksessa ja solujen signaloinnissa, ja sillä on keskeinen rooli ikääntymisessä ja monissa aineenvaihduntaprosesseissa muun muassa aivoissa, sydämessä ja lihaksissa.

NAD+ tasojen lisäämiseksi soluissa voi ruokavalion, elämäntavan ja täydentävien lähestymistapojen yhdistelmä olla tehokas. Runsaasti NAD+ esiasteita, kuten maitotuotteita, kalaa, sieniä ja vihreitä vihanneksia sisältävien elintarvikkeiden sisällyttäminen ruokavalioon on erittäin tärkeää. Säännöllisen fyysisen harjoittelun, erityisesti korkean intensiteetin intervalliharjoittelun (HIIT) on osoitettu lisäävän NAD+ tasoja, koska se vaikuttaa solujen aineenvaihduntaan. Kalorirajoitus tai ajoittainen paasto voivat myös stimuloida NAD+:n tuotantoa aktivoimalla tiettyjä energia-aineenvaihduntareittejä.(20)

Lisäksi ravintolisät, kuten niasiiniamidi, nikotiiniamidiribosidi (NR) tai nikotiiniamidimononukleotidi (NMN) eli NAD+:n esiasteet, voivat lisätä suoraan NAD+ synteesiä. Yrttilisät, kuten vihreä teeuute, kurkuma, persilja ja resveratroli, jotka vaikuttavat erilaisiin NAD+ aineenvaihduntaan liittyviin entsyymeihin ja reitteihin, voivat myös olla hyödyllisiä.(21)

Yhteenveto

HoloHabits ravitsemustilatesti tarjoaa korkearesoluutioisen tilannekuvan siitä, mitä kehosi sisällä tapahtuu analysoimalla erilaisia ravitsemuksellisia ja hormonaalisia biomarkkereita. HoloHabits ei ole vain testausta, sillä se on kätevä kotona tehtävä verikoe ja yksityiskohtaiset, helposti ymmärrettävät tulokset, jotka toimitetaan suoraan älylaitteeseesi. Kyse on toimivien oivallusten ja henkilökohtaisten suositusten tarjoamisesta terveytesi parantamiseksi. Halusitpa sitten puuttua ravintoainepuutteisiin, parantaa fyysistä suorituskykyäsi tai ymmärtää paremmin kehosi tarpeita, HoloHabits Biomarker ravitsemustilatesti on tukenasi matkalla kohti optimaalista terveyttä ja pitkäikäisyyttä.

Tilaa oma testipakettisi nyt!

Lataa ilmainen Holohabits-sovellus täältä.

Ostoskorisi on tyhjä