Ketoositilan mittaaminen – miten seurata omaa ketoosia tarkasti?
Ketoositilassa tuotetaan pääasiassa kolmea eri ketoainetta: asetonia, asetoasetaattia ja beeta-hydroksibutyraattia. Kaikkia kolmea ketoainetta voidaan mitata eri menetelmien avulla. Yleisimmin käytetty mittari on beeta-hydroksibutyraatin (BHB) pitoisuus veressä. Toinen varsin suosittu menetelmä on asetonin mittaaminen hengityksestä. Kolmas mittaustapa on asetoasetaatin mittaaminen virtsasta. Näistä verenkierrosta mitattavaa BHB-pitoisuutta pidetään tarkimpana mittaustapana. Siitä on hyötyä erityisesti ketoositilan alkuvaiheessa ketoaineiden tuotannon kehityksen seuraamisessa.
LUE LISÄÄ KETOOSISTA BIOHAKKERIN KETOOSIOPPAASTA.
Mittaaminen ei ole välttämätöntä, mutta se antaa monille lisätietoa ketoositilan kehittymisestä ja toisaalta myös kannustaa jatkamaan ruokavalion noudattamista etenkin silloin, kun on motivaation puutetta.
1. KETOAINEIDEN MITTAAMINEN VERESTÄ
Verestä tehtävä ketoaineiden (BHB) mittaus tapahtuu samalla tavalla kuin verensokerin mittaaminen sormenpäästä. Tähän tarvitaan erillinen laite, jolla voidaan mitata sekä verensokeri että ketoainepitoisuus sormenpäähän tehtävän pienen piston ja siitä saatavan veritipan avulla.
Mittaus on yleisesti ottaen varsin tarkka. Haittapuolena on mittaamisen hinta (liuskat maksavat useita euroja per mittaus) ja jatkuvan sormenpään pistelyn hankaluus. Mittareiden hinta vaihtelee 20–50 euron välillä. Näihin laitteisiin on hankittavissa erillisiä ketoainemittaliuskoja, joiden hinta vaihtelee välillä 3–4 euroa per kappale (yleensä 10 kpl erissä).
Tämä mittaustapa toimii hyvin varsinkin ketogeenistä ruokavaliota aloitettaessa ja ketoaineiden pitoisuuden seuraamisessa. Suurin osa ihmisistä on lievässä ketoositilassa muutaman päivän kuluessa (0,5–1,0 mmo/l) ja syvemmässä ketoosissa 2–4 viikon kuluttua (1,5–3,0 mmol/l). Mitä pidemmälle ketoadaptaatio etenee ja mitä pidempään ketogeenistä ruokavaliota noudattaa, sitä tehokkaammin elimistö kykenee hyödyntämään ketoaineita energianlähteenä. Tämä taas johtaa siihen, että verenkierron BHB-pitoisuus laskee. Tämä ilmenee usein selvästi alhaisempina lukemina verrattuna ensimmäisiin viikkoihin.
2. KETOAINEIDEN MITTAAMINEN HENGITYKSESTÄ
Mikäli jatkuva reikien pistely sormenpäihin ei innosta, on markkinoille tullut viime vuosina useita asetonia hengityskaasuista mittaavia laitteita. Asetoni on kemiallisesti tarkasteltuna selvästi pienempi kooltaan kuin muut ketoaineet. Sen vuoksi sitä erittyy hengitysteiden kautta elimistöstä ulos. Tämä taas mahdollistaa ketoositilan mittaamisen hengityskaasuja analysoimalla. Asetonin mittauksen uloshengityksestä on todettu olevan tarkka mittari ketoositilaa arvioitaessa, kunhan mittaus suoritetaan aina samalla tavalla ja laite on tarkasti kalibroitu huoneilmaan suhteutettuna. Asetonin pitoisuutta voidaan myös verrata verenkierron BHB-pitoisuuksiin nähden.
Vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen perusteella hengityskaasuista asetonia mittaavat laitteet ovat luotettavia mittareita jatkuvaan ketoositilan arviointiin ketogeenistä ruokavaliota noudattavilla terveillä henkilöillä ja esimerkiksi epileptikoilla. Asetonin mittaamista hengityksestä voidaan käyttää myös laihtumisessa ja rasvanpolton seuraamisessa ketogeenistä ruokavaliota noudattavilla.
Näiden tietojen valossa hengitysmitarit ovat käytetävyydeltään erinomainen väline pitkäaikaiseen ketogeenisen ruokavalion seuraamiseen varsinkin, mikäli tavoitteena on painonpudotus tai esimerkiksi epilepsiakohtausten ennaltaehkäisy.
Vanhin ja käytetyin markkinoilla oleva asetonimittari on ruotsalainen Ketonix, joka on todettu erittäin toimivaksi ja luotettavaksi laitteeksi. Uudempana mittauslaitteena markkinoille on saapunut Acetrack, joka on Ketonixiin verrattuna tyylikkäämpi ja käyttöliittymältään selkeämpi. Molemmat ovat yhtä tarkkoja ja perustuvat samaan menetelmään.
3. KETOAINEIDEN MITTAAMINEN VIRTSASTA
Ketoaineiden (tarkemmin asetoasetaatin) mittaaminen virtsasta on ollut mahdollista pitkään. Sitä on käytetty erityisesti terveydenhuollossa, kun on haluttu tarkastaa onko virtsassa glukoosia, ketoaineita tai proteiineja. Virtsasta tapahtuva ketoaineiden mittaaminen ei kuitenkaan juurikaan kerro ketoositilasta, vaan siinä selviää lähinnä se, kuinka paljon käyttämättömiä ketoaineita eritetään elimistöstä pois. Näin ollen erityisesti ketoositilan alkuvaiheessa ketoaineiden pitoisuus virtsassa on yleensä korkea, ennen kuin elimistö tottuu ketoositilaan (ns. ketoadaptaatio). Toki ketoositilan käynnistymistä voidaan seurata tälläkin tavalla. Ketoosin syventyessä myös virtsan ketoainepitoisuus laskee, mikä kertoo elimistön lisääntyneestä kyvystä hyödyntää ketoaineita energianlähteenä.
Virtsamittarilla ei kuitenkaan voida luotettavasti arvioida ketoositilan syvyyttä verrattuna esimerkiksi verestä tehtävään mittaukseen. Ketoaineiden pitoisuuteen virtsassa vaikuttaa erittäin merkittävästi myös elimistön nestetasapaino: mikäli olet juonut runsaasti, on virtsa myös laimeampaa ja näin ollen ketoaineiden pitoisuus on alhaisempi. Mikäli taas olet lievässä nestevajauksessa, näyttää virtsamittari liian korkeita pitoisuuksia ketoaineiden osalta.
Yleensä virtsan ketoaineiden mittausta käytetään diabeetikoilla selvittämään mahdollista elimistölle haitallista ketoasidoositilaa, varsinkin jos sormenpäästä otettavaa mittausta ei ole saatavilla.
Miten sinä mittaat ketoositilaasi? Kerro kommenteissa ja jaa omat kokemuksesi!
0 kommenttia